Suomen infrarakentamisen tietomallinnus vaatimusten julkaisusta on jo kohta kulunut vuosikymmen ja toimitavat ovat alkaneet sen osalta vakiintua työmailla, vaikka eroja vielä on ohjeiden tulkinnassa sekä niiden käytössä eri hankkeissa. Samalla uudet tuulet tulevat muuttamaan infra-alaa Suomessa sekä kansainvälisesti.
Koneohjausjärjestelmät siirtymässä kohti yhteistä tiedonvaihtoformaattia
Yksi infra-alan avoimen tiedonsiirron haasteista on tähän mennessä ollut koneohjausjärjestelmien välinen tiedonsiirto tilanteissa, missä useamman kuin yhden laitevalmistajan järjestelmiä on ollut käytössä samalla työmaalla.
Tämän on johtanut tilanteeseen, missä useita eri versiota suunnitelmista on muokattu kuhunkin järjestelmään sopiviksi ja huomioiden kuinka usein infrahankkeiden suunnitelmia päivitetään on johtanut huomattavaan määrään ylimääräistä ja usein manuaalista työtä.
Tilanne on tämän osalta muuttumassa lähiaikoina, koska jo useita vuosia valmistelussa ollut ja kotimaiseen Inframodel-formaatiin pohjautuva alkaa olla kohta äänestyskelpoinen.
Huomioiden, ettei kyseinen standardi kata vain tiedonsiirtoformaattia, vaan siinä määritellään myös API-rajapinnat tiedonvaihdolle sekä satelliittikorjaukseen ja koordinaattijärjestelmiin liittyviä asioita voidaan sitä lähteä soveltamaan huomattavasti nopeammin kuin, mitä vain tiedonvaihtoon käytettävää tiedostoformaattia. Tämä on yksi mielenkiintoisimmista muutoksista, mikä tulee oletettavasti helpottamaan myös koneohjausjärjestelmien käyttöä maissa, missä niiden käyttöönotto on vielä rajattua.
Kansainvälinen IFC tietomalliformaatin uusin versio on julkaistu ISO standardiksi
Tämä on aihe, jota tulin avanneeksi jo reilu vuosi sitten aiemmassa blogissani, mutta samalla aihe on nyt taas ajankohtainen, koska IFC 4.3 versiosta tuli tällä viikolla virallinen ISO standardi 16739:2. Samalla formaatin edellinen versio IFC 4.0.2.1 lakkasi olemasta virallinen ISO standardi.
Kansainvälisesti tässä on kyse merkittävästä uutisesta, koska tietomallinnuksen aiemmat formaatit ovat olleet hyvin rajoittuneita infrarakenteiden osalta. Viralliselta IFC versioltaan 4.3.2.0 laajennetun skeeman myötä on mahdollista myös mallintaa laajempia infrakohteita, kuten teitä ja junaratoja.
Suomessa muutos ei vielä alkuun ole kovin suuri, koska IFC 4.3 osalta puuttuu vielä kansalliset yhteiset inframallivaatimukset, jotka ovat mahdollistaneet infra-alan nykyiset tietomallinnuskäytännöt. Siltojen osalta jo aiempaa IFC versiota 4.0 jo käytetty mm. Väyläviraston ja Helsingin kaupungin siltahankkeissa eli prosessi sen osalta on jo olemassa.
Sijaintitietopalvelusta tulossa keskitetty tietovaraston maanalaisten putkien osalta
Isompi muutos kotimaisesta näkökulmasta on sen sijaan Traficomin uusi sijaintitietopalvelu sen sijaan on merkittävämpi uudistus, jonka käyttö alkaa jo tulevana kesänä.
Vaikka palvelun rajapintojen testaus on vielä käynnissä, tulee tämä kansallinen sijaintitietopalvelu jatkossa sisältämään vuoden vaihteessa voimaan tulleen määräyksen mukaisesti tiedot kaikista maanalaisista johtoteistä ja kaivoista sekä niihin liittyvistä pylväistä, mastoista, torneista sekä laitetiloista.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että kansallisesti jatkossa maanalaisten sähköverkkojen, viestintäverkkojen, kaukolämpöverkkojen, kaukokylmäverkkojen, kaasuverkkojen, vesihuoltoverkkojen sekä liikenneverkkojen tiedot tulevat löytymään yhdestä palvelusta, mikä tulee todennäköisesti vähentämään myös maanalaisten yllätysten määrää tulevaisuuden infrahankkeissa.
Muutos ei tosin tule tapahtumaan yön yli näiden velvoitteiden astuessa voimaan, johtuen nykyisissä verkkotiedoissa on puutteita ja vahvojen virheitä, joiden korjaamiseen voi mennä vielä vuosikymmeniä.
Isot laivat kääntyvät hitaasti, mutta se, että ylipäätänsä on kansallisesti keskitetty paikka maanalaiselle tiedolle poistaa yhden esteen, missä näitä tietoja on saanut tähän mennessä kaivelle useamman sadan organisaation tietokannoista.
Käytännössä tämä tarkoittaa vähemmän katkenneita putkia ja kaapeleita työmailla sekä vähitellen kansallisen tietovarannon syntymistä olemassa olevasta maanalaisten infrasta.
Maali siirtyy ja kehitettävä vielä riittää
Teknologioiden ja vaatimusten kehittyessä on myös tapana tavoitteiden muuttua, mikä näkyy infra-alalla esimerkiksi vuoden alussa Doriaan julkaistusta Väyläviraston väylien digitaalisiin kaksosiin liittyvästä selvityksestä, missä seuraava vaihe infran tietomallinnuksesta ajantasaisiin digitaalisiin tulee nostamaan esiin taas uuden joukon kysymyksiä liittyen mm. tietoturvallisuuteen, uuden osaamisen tarpeisiin, tiedonjakamiseen sekä eri organisaatioiden toisistaan poikkeaviin tavoitteisiin.
Vastaavasti infra-alan digitaalista tuottavuutta tutkinut ProDigial-hanke julkaisuineen nosti esiin uusia ja vanhoja ongelmia tiedon yhteentoimivuudesta sekä erilaisten uusien digitaalisten ratkaisujen ja prosessien tarpeista.
Käytännön tasolla uusien toimintatapojen mukanaan tuoma haaste voi olla, vaikka mallista puuttuva piste, jota tarvitaan työmaalla tietomallissa digitaalisena esitetyn objektin fyysisen kopion asemointiin maastossa.
Tekemistä siis riittää myös tuleviksi vuosikymmeniksi eikä ole pelkoa siitä, että robotit olisivat ihan heti korvaamassa ihmisiä infratyömailla Suomessa.
Comments