GIM International lehdessä kesäkuussa ollut artikkeli maanmittarien muuttuvasta roolista sai pohtimaan alan muuttumista myös Suomessa. Jutussa mainitut muutostrendit, kuten tekoälyn kehittyminen, LiDAR/fotogrammetria sovellusten monipuolistuminen sekä kestävän kehityksen mukanaan tuomat muutokset pätevät osittain myös Suomeen, mutta toisaalta niillä on omat paikalliset vivahteensa. Koostin alle joitain havaintoja aiheeseen liittyen.
Tekoälystä on tulossa osa normaalia kartoitustoimintaa
Maanmittauslaitoksen peruspaikkatietojen kehittämishankkeet ovat hyvä esimerkki siitä, miten koneoppiminen ja tekoäly ovat jalkautumassa osaksi kansallisten paikkatietoaineistojen keräämistä. Maastotietokantojen päivittämiseen ollaan kehittämässä tällä hetkellä automaattia algoritmeja, joiden avulla erilaisten maastokohteiden kartoittamista voidaan automatisoida ja sitä kautta nopeuttaa nykyisiä manuaalisia päivitysprosesseja.
Vastaavasti tekoälyn vielä tutkimuksen tasolla olevia kartoitussovelluksia on havaittavissa myös Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen (FGI) tämän hetkisissä tutkimushankkeissa.
Näistä esimerkkinä autonomisen ajamiseen liittyvällä kartoitusalgoritmien kehityksellä voi olla potenttiaalisesti sovelluksia myös tulevaisuudessa infran kohteiden kartoittamiseen sekä erilaisten tietokantojen ylläpitämiseen.
Automisen ajamisen tarvitsema 10 cm sijaintitarkkuus täyttää jo nyt monen olemassa olevan paikkatietoaineiston tarkkuusvaatimukset mm. kuntien asemakaavakarttoja koskevien vaatimusten osalta.
Konenäön käyttö lisääntyy mittausalalla
Neljä vuotta sitten julkaistun SPOT-robotin navigointijärjestelmä on hyvä esimerkki myös mittauksiin sovellettavasta konenäön sovelluksesta.
Robotti hahmottaa ympäristöään käytännössä stereokameroiden avulla ja muodostaa havainnoistaan estekarttaa, jonka avulla se päättää sopivimman reitin kulkemiselle. Sama teknologia estää myös robottia törmäilemästä ympäristöönsä sekä päättelemään, miten esim. portaikossa kannattaa liikkua.
Tulevaisuudessa konenäkö ja siihen perustuvan tekoälyn kehitys saattaa poistaa joitain mittaajien tehtäviä työmailta, koska työkoneet pystyvät suoriutumaan tulevaisuudessa autonomisesti tehtävistä, joissa tällä hetkellä on vielä ihmisiä koneita käyttämässä tai merkitsemässä rakentamiseen tarvittavia merkintöjä. Työkoneiden automatiota tutkitaan tällä hetkellä mm. eurooppalaisessa infra-alan MORE-tutkimushanke, jossa on julkaistu myös tuloksia konenäön hyödyntämisestä työkoneiden automaatiossa. Vastaavasti European Council for Computing in Constrution vuoden 2022 julkaisussa oli mukana jo artikkeli robottien estekarttojen luomisesta suoraan IFC-tietomalleista, mikä mahdollistaisi esim. kartoitusrobottien reittien suunnittelun ilman ihmisten avustusta.
Samaan aiheeseen liittyen Suomessa, Aalto yliopiston Building 2030-tutkimushankkeessa tutkitaan automaation ja uusien prosessien kehittämistä talonrakentamiseen. Jo aiemmin mainittu SPOT on nähty myös tämän hankkeen testityömailla.
Tekoälyn ja konenäön sovellusten osalta täytyy kumminkin todeta, että tutkimista ja tekemistä vielä riittää eivätkä autonomiset kartoitusrobotit tule korvaamaan kaikkia mittaajia työmailta vielä vuosiin.
Merkintäroboteiltakin puuttuu vielä monia ominaisuuksia, joita mittaajilta löytyy maalipurkin varastosta hakemisen lisäksi.
Todennäköistä on silti, että uusien tekoäly- ja konenäkösovellusten kehittäminen tehostaa osaltaa olemassa olevia mittausprosesseja sekä mahdollistaa käytössä olevien resurssien parempaa kohdistamista.
Esim. Tampereella on jo toteutettu konenäköön perustuvia kohteiden kartoituksia joukkoistettuna, mikä on mahdollistanut kaupungin omien mittausresurssien parempaa kohdentamista alueille, joissa niille on tarvetta.
Maanmittarien käyttämää paikkatietoa kerää jo laajempi joukko ihmisiä
Edellä olleen kaivonkansi-esimerkin lisäksi erilaisia verkkoalustoja on alettu hyödyntämään aluesuunnittelussa sekä kuntien päätöksen teossa. Tällä on jo nyt saavutettua laajempaa osallistamista kuntien päätöksenteossa, mutta myös samalla tarjottu laajempia näkökulmia kuntien päätöksentekoon, mistä hyvänä esimerkkinä toimii Helsingin kaupungin toteuttama Maptionnaire-kysely.
Osaltaan tällaiset ei vain olemassa oleviin paikkatietoaineistoihin perustuvat tutkimukset tuovat myös uusia ulottuvuuksia esim. kaavoituksen parissa toimiville maanmittareille ja sitä kautta monipuolistavat suunnittelun lähtötietoina käytettäviä aineistoja.
Kiinteistö- ja rakennusalan muutos mallipohjaiseen toimintaan muuttaa myös mittaustoimintaa
Infra-alan väylähankkeiden muuttuminen tietomallipohjaiseksi viimeisen reilun 10 vuoden aikana on yksi konkreettisimmista muutoksista, mitä mittausalalla on kohdattu vuosiin. Tämä muutos lähti käyntiin jo yli 10 vuotta sitten alan yhteisestä visiosta ja InfraFINBIM-nimellä tunnetusta kehityshankkeesta. Kuten monissa mittausalan isommissa muutoksissa, muutos ei käynnistynyt vain mittaajien aloittamana, vaan kytkeytyi laajempaan tarpeeseen parantaa infra-alan hankkeiden yhteentoimivuutta.
Käytännössä muutos muutti myös mittaajien arkea infratyömailla ja suunnitelmien mallipohjaisuuden lisäksi työkoneissa käytettävien koneohjausjärjestelmien käytön lisääntyminen tuotti mittaajille myös uusia tehtäviä mallien ja mittausten laadunvarmistuksen parissa.
Väyläviraston uusien inframallivaatimusten ja Yleisten inframallivaatimuksen päivityksen myötä tämä kehitys tulee jatkumaan infrahankkeissa.
Mallipohjaisuuden voidaan myös odottaa lisääntyvän talohankkeissa sekä kuntien mittaustoiminnassa kaavoituksessa, koska vuoden 2025 alussa voimaan astuva uusi rakentamislaki, edellyttää kunnilta kykyä vastaanottaa myös tietomallimuodossa olevia rakennuslupahakemiksia sekä toimittamaan Ryhti-järjestelmään tietomallimuodossa olevia kaavatietoja.
Näiden osalta ei vielä tiedetä täysin, mitkä tulevaisuus näyttää, mutta aiheen ympäriltä on käynnissä useita hankkeita, joissa uusia mallipohjaisia käytäntöjä määritellään. Kehitystä kannattaa seurata ainakin seuraavien hankkeiden tiimoilta:
Digitaaliset ratkaisut lisääntyvät alalla
Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana maanmittausalan toimintaa ovat jo muuttaneen digitaalisten kameroiden tuleminen, dronekuvausten ja laserkeilauksen yleistyminen sekä GNSS-paikannuksen lisääntyminen maanmittauskäytön lisäksi mm. paikkatiedon keruussa ja työkoneiden koneohjausjärjestelmissä, jonka käyttö alkoi yleistyä reilu 10 vuotta sitten.
Tulevaisuudessa perinteistä maanmittausalaa muokkaa myös alan ulkopuolella tapahtuva kehitys. Esimerkiksi avaruustutkimuksen puolelta löytyy jo sovelluksia, joilla voitaisiin tehdä myös maan päällistä tai alaista kartoitusta.
Maanmittarien perusosaamista tarvitaan myös tulevaisuudessa
Mallipohjaisten prosessien lisääntyessä kiinteistö- ja rakennusalalla kasvaa myös tarve ymmärtää tarkan mittamisen ja mallintamisen periaatteita, joihin kuuluvat mm. mittausperustat, koordinaatistot muunnoksineen sekä erilaisten mittaustekniikoiden ymmärrys paikkatietoaineistojen tuotannossa. Maankäytön suunnittelun muuttuessa mallipohjaiseksi korostuu myös tarve ymmärtää näitä asioita sekä lainopillisesta että teknisistä näkökulmista. Suomessa maanmittauksen ja geoinformatiikan opetuksen lisäksi näitä aiheita ei kokonaisvaltaisesti juuri käsitellä muilla aloilla.
Todennäköistä on silti, että nimikkeiden määrä, joilla maanmittareita tulevaisuuden työelämässä kohtaa tulee kasvamaan.
Samankaltainen muutos on nähtävissä paikkatietoalan ammattilaisten nimikkeiden kehityksestä, joista Kansalliseen paikkatietostrategia 2022-2025-esitykseen koottu listaus on hyvä esimerkkiä ja jonka nimikkeiden joukosta löytyy myös maanmittausalan nykyisiä nimikkeitä.
Comments