top of page
  • Writer's pictureMiika Kostamo

Rakentamisen tietomalleihin liittyvät mittausohjeet

Updated: Jan 20, 2023

Rakentamiseen liittyy paljon erilaisia mittauksiin liittyviä vaatimuksia, joita ei tällä hetkellä ole koostettu yksiin kansiin. Varsinkin tietomalleihin liittyen, niitä joutuu hieman etsimään, koska ne on osittain levitettynä useampaan ohjeeseen, joista ei ole välttämättä suoraa linkkiä seuraavaan ohjeeseen.


Tämän vuoksi ajattelin koostaa tähän blogiin yleiskatsauksen tietomalleihin liittyvien mittausohjeiden nykytilanteesta sekä lisätä tekstin joukkoon suorat linkit kyseisiin ohjeisiin niiden löytämisen helpottamiseksi.


Mittauksia koskevat vaatimukset infra- ja rakennusalalla


Ennen varsinaisiin tietomalleihin liittyviin mittausohjeisiin menemistä on hyvä ymmärtää, että tietomallinnus on vain osa rakentamisen kokonaisprosessia ja erityisesti rakentamisvaiheessa, missä tietomalleja käytetään merkintämittausten lähtötietona, mittauksiin liittyy myös iso joukko muita mittausten ja rakentamisen laatu- ja tarkkuusvaatimuksia, joita on määritetty laajemmin mm. ala yhteisissä RYL-ohjeista sekä RT-korteissa.


Yhteiset koordinaatistot luovat pohjan rakentamisen mittauksille


Ennen menemistä varsinaisiin mittausohjeisiin alkuun hieman taustaa Suomen tietomallinnushankkeisiin liittyvistä koordinaatistoista ja korkeusjärjestelmistä. Mittausten kannalta myös koordinaatistojen ymmärtäminen on tärkeää, koska ne luovat yhteisen pohjan koko Suomen mittaustoiminnalle sekä omalta osaltaan vaikuttavat myös mallintamisen tarkkuuteen.

Alkuun taustana aiheesta voidaan todeta, että nykyisin käytössä olevien EUREF-FIN-tasokoordinaatistojärjestelmän ja N2000-korkeusjärjestelmän lisäksi Suomessa on viimeisen reilu 100 vuoden aikana ollut käytössä myös useita muita tasokoordinaatisto ja korkeusjärjestelmiä.


Näitä aiempia tasokoordinaatistoja on kutsuttu kansallisesti mm. nimillä KKJ ja VVJ sekä paikallisesti usein oman kaupungin epävirallisella nimellä, kuten Helsingin muunnos tai Vantaan järjestelmä.


Vastaavasti aiempia korkeusjärjestelmiä ovat olla N60, N43 ja NN. Mistä vain N60 on ollut koko Suomen kattava kansallinen korkeusjärjestelmä. Olennaista näistä on myös ymmärtää se, että kyseiset järjestelmät eivät ole suoraan keskenään yhteneviä ja esimerkiksi nykyisen N2000- ja aiemman N60-korkeusjärjestelmien korkeuksissa on kymmenien senttien eroja toisiinsa. Uudemmissa suunnitteluhankkeissa näihin törmää lähinnä ennen 2010-lukua tehdyissä rakennuspiirustuksissa, joissa ei aina välttämättä ole edes kerrottu, mikä korkeusjärjestelmä kuvissa olevissa korkeuksissa on käytössä.


Aiheesta laajemmin kiinnostuneille tasokoordinaattijärjestelmien välisiä eroja on käsitelty tarkemmin myös JHS197 EUREF-FIN-koordinaattijärjestelmät, niihin liittyvät muunnokset ja karttalehtijako suosituksessa.


Rakennusten tietomallihankkeisiin liittyvät mittausohjeet


Olennaisin rakentamisen tietomalleihin liittyvä mittausohje on Yleisten tietomallivaatimusten 2012 (YTV2012) osa 2 Lähtötilanteen mallintaminen.


Tässä osassa määritetään mm. rakennusten lähtötietomalleihin käytettävät mittausmenetelmät (laseretäisyysmittaus, takymetrimittaus ja laserkeilaus) sekä niiden laatuvaatimukset.

Lisäksi YTV2012 osa 2 sisältää tietoja, miten tietomallinnushankkeen inventointimalli tulee liittää kunnan tasokoordinaatistoon (käytännössä nykyisin kunnan itselleen valitsema ETRS-GKn-tasokoordinaatiston mukainen kaista), sekä että malli tulee tehdä kunnan korkeusjärjestelmään (käytännössä nykyisin N2000).


Rakentamisvaiheen tai lähtötietomallinnuksen mittausperustan osalta YTV2012 ohjeet eivät sisällä erillisiä vaatimuksia, mikä selittyy osin sillä, että Suomessa rakennuspaikan määritys on yleensä kunnan tai maanmittauslaitoksen tehtävänä ja tulee sitä kautta annettuna työmaalle.


Rakennuspaikan merkintäprosessia on kuitenkin olennaista ymmärtää, koska sillä on vaikutusta siihen, millä tarkuudella rakennus merkitään rakennusvaiheessa sen suunnitellulle paikalle. Olemassa olevista rakennuspaikan merkintä ohjeista johtuen myös lähtötietomallin mittausvaiheessa inventointimallin vastinpisteiden sijainti kunnan koordinaatistossa ja korkeusjärjestelmässä olisi hyvä määrittää vastaavalla mittaustavalla.


Rakennuspaikan merkintää Suomessa määritetään käytännössä Suomessa Julkishallinnon suosituksissa, mitkä tällä hetkellä eivät ole virallisesti voimassa, mutta joita kuitenkin käytetään muun ohjeen puuttuessa.

Rakennuksen nurkkien merkintämittauksiin liittyen JHS 185 Asemakaavan pohjakartan laatiminen sisältää tarkemmat ohjeet siitä, millä tarkkuudella rakennuksen paikka tulee rakennuslupa-asiakirjoissa määriteltyjen piirustusten perusteella maastoon merkitä.


Asemakaavan kohteiden (mukaan lukien rakennusten nurkat) mittausluokat ja niihin liittyvät mittaustarkkuusvaatimukset löytyvät JHS185 liitteestä 4: Kohteiden kartoituksen laatuvaatimukset. Vastaavasti työmaalle tuotavan korkeuden tarkkuusvaatimukset löytyvät merkintämittausten kappaleesta samasta JHS185 suosituksesta. Olennaista työmaan korkeuden tuomisessa on sen tuominen suljettuna mittauksena kahden korkeuskiintopisteen välillä.


Lähtötietomallinnushankkeiden mittausperusta aihetta avasin laajemmin pari vuotta sitten päättötyössäni, jossa on esitettynä laajemman teorian lisäksi myös tapa toteuttaa lähtötietomallinnuksen mittausperusta käytännössä.


Rakennusten tietomallihankkeiden geotekniikan mittausohjeet


Uusimpana lisäyksenä Suomen tietomallinnukseen liittyviin mittausohjeisiin on TaloGEO-ohje, joka käsittelee talon rakennushankkeiden geotekniikan tietomallinnusta.


Käytännössä ohjeessa määritellään talonrakennushankkeiden pohjatöiden mittausperustaan, mittayksiköihin, koordinaatistoihin sekä maarakenteiden mittavaatimukset kerroksittain.


Infrarakentamisen tietomalleihin liittyvät mittausohjeet

Infra-alalta löytyy tällä hetkellä kattavin kokonaisuus mittausohjeita tietomalleihin liittyen.


Esimerkiksi Yleisistä tietomallivaatimuksista 2021 (YIV2021) löytyy useita kappaleita liittyen mittausten koordinaatistoihin, mittausperustan toteuttamiseen sekä mallipohjaisen rakentamisen laadunvarmistukseen.


Lisäksi ohjeessa on erillinen liite mittaussuunnitelmassa käsiteltävistä asioista.


Infrahankkeen maastomallin ja infratietomallinnushankkeen mittausperustan laatimisen osalta ohje viittaa tilaajan ohjeisiin, joista esimerkkinä ohjeessa on mainittu Väylä viraston julkaisu LiVi 18/2017 Tie- ja ratahankkeiden mittausohje, jota käytetään laajasti Väylä viraston ja ELY-keskusten väylähankkeissa.


Mittausperustan lähtöpisteiden, peruspisteiden ja käyttöpisteiden osalta LiVI 18/2017-ohje viittaa edelleen JHS-suositukseen JHS184 Kiintopistemittaus EUREF-FIN-koordinaattijärjestelmässä.


Lisäksi satelliittimittausten osalta edellytetään N2000-korkeusjärjestelmään liittyvän geodimallin FIN2005N00-käyttämistä korkeusmuunnoksissa. Kyseisen geodimallin sijainniksi on määritetty JHS184:n liitteessä 1 osoitteeseen coordtrans.fgi.fi, mutta koska JHS-ohjeita ei enää ylläpidetä on suosituksessa oleva linkki väärä ja kyseinen geoidimalli löytyy nykyisin Paikkatietoikkunasta, Josta on saatavissa myös aiemman korkeusjärjestelmän N60 geoidimalli FIN2000 (nimestä huolimatta tätä geodimallia ei tule sekoittaa uudemman korkeusjärjestelmän geodimalliin).


Lisää infrarakentamisen mittausvaatimuksia


Infrarakentamisen mittausvaatimuksia on myös lisää InfraRYLissa, MaaRYLissä sekä monissa muissa tilaajaorganisaatioiden sekä urakoitsijoiden omissa mittausohjeissa. Näitä on käsitelty laajemmin mm. Petri Kuuselan päättötyössä, Infrarakentamisen mittaukset, joka on Väylän Tie- ja ratahankkeiden inframalliohjeen korvautumista Väylänviraston Inframallivaatimuksilla 32/2022 lukuunottamatta on edelleen kattavin kooste aiheesta.


Vielä on kehitettävää


Yhteenvetona voidaan vielä todeta, että vielä on kehitettävää myös Suomessa tietomalleihin liittyvien mittausohjeiden sisällössä sekä erityisesti tekninen aukko siinä, että rakennusten lähtötietomallintamisen mittausperustalle ei ole virallisesti tarkempaa määritystä.


Erilaisia organisaatiokohtaisia ohjeita aiheesta löytyy, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan käytännöt tämän suhteen saattavat vaihdella myös organisaatioiden sisällä. Osa toimintatavoista perustuu jo käytöstä poistuneisiin ohjeisiin ja osa tekijöiden omaan kokemukseen. Tämä taas johtaa projektitasolla hyvin erilaisiin tuloksiin, mikä pahimmillaan voi realisoitua kymmenien senttimetrien sijaintieroina suunnittelun ja rakentamisen välillä (rakennuspaikan merkinnän tarkin merkintarkkuusvaatimus on +/- 10 cm ja harvempaan asutuilla alueilla jopa +/- 1 m). Samoin koko ajan yleistyvät dronekuvaukset, 3D-kaupunkimallit sekä kaupunkien tietomallit kaipaisivat lisää täsmentävää kansallista ohjeistusta myös mittausten osalta. Näiltä osin viimeisimpiä aiheeseen liittyvä julkaisuja on JHS210 Paikkatiedon mallintaminen: Rakennukset ja rakennelmat.

203 views
bottom of page